Äiti valkoinen karvalakki päässään puhalsi sormiinsa ja paleli. Ojensin repusta villasormikkaat, ja hän kiitti. Yllättäen suomeksi. Keskiyö olisi pian.
Vanha mies työnsi rollaattoria ja etsi katseellaan tyhjiä pulloja ja tölkkejä. Jokainen sentti olisi tarpeen. Jokin pisti hiljentämään kohdalla ja vaihtamaan muutaman sanan. Koskaan emme enää tapaisi. Tuskin häntä tunnistaisinkaan, vaikka juuri nyt hänen katseensa lämmittää.
Junassa, vastapäätä, nainen kaivaa laukustaan kertakäyttölautasen ja alkaa leyhyttää sitä kuin viuhkaa kasvojensa edessä. Kaivan hellepullon esiin ja siemaisen vettä. Ei sanaakaan moneen asemanväliin. Sitten hän uskaltautuu kommentoimaan sudokuani. Juttu luistaa, kunnes hän jää pois. Toivotamme toisillemme hyvää kesää.
Nämä muistot nousevat esiin viime vuodelta. Vastaavia on meillä jokaisella. Pieniä kohtaamisia oudoiksi jäävien kanssa, kohtaamisia, joista voimaannumme.
Elämän tarkoitus toteutuu, kun olemme ihmisiä toisillemme. Edes hetken.
Mun viimeisin tuntemattoman kanssa kohtaaminen on eiliseltä. Olin lenkittämässä koiraa, kun meidät ohitti vanhempi pariskunta. Mies käänsi päänsä meitä kohti ja toivotti meille hyvää uutta vuotta. Kiitin ja toivotin takaisin. Tästä voi uuden vuoden taas aloittaa.
VastaaPoistaKoiran ulkoiluttaminen on yksi parhaista tavoista päästä juttelee vieraiden ihmisten kanssa. Hyvä alku vuodelle!
VastaaPoista