Nyt se on loppu

Kirjoittaminen alkaa aina otsikosta. Kehittelet aihetta, luot siihen sopivan otsikon ja alat kirjoittaa.

Muutaman kerran on tullut keksittyä pelkkä otsikko: sen jälkeen kirjoittaminen on tyssännyt siihen. Nyt se on loppu - tämä on yksi niistä otsikoista. Reilun vuoden vanha otsikko, joka ei ole kantanut pidemmälle.

Ajattelin nyt antaa tuolle otsikolle uuden mahdollisuuden.

Nyt
se on
loppu:

Vessapaperi. Viimeinen rulla tuli pistettyä telineeseen pari päivää sitten. Kyllä, senkin jälkeen on tullut käytyä kaupassa. Ei, vessapaperi ei ollut ostoslistalla. Itse asiassa ostoslistaa ei taaskaan tullut tehtyä. Mitäs nyt? Tavallista juurevampi käsien pesu edessä.

Hiiva. Siis eihän siitä ole aikaakaan, kun kaappi tuntui olevan täynnä kuivahiiva-paketteja. Nyt, leipomisinspiraation iskettyä, ei hiivan häivääkään. Ei synny pullaa, ei. Jotain sieltä uunista tulee ulos.

Irtokarkkien napostelu. Taikka siis eihän se kokonaan ole loppu, mutta tapaa on tullut rajoitettua. Ei enää joka viikko, ei ainakaan pussillista, kerralla. Lääkärin verenpainepuheiden vuoksi ei enää salmiakkia ja lakritsia - paitti joskus ihan vähän. Ei enää...

Säveltäminen ruuanlaitossa. No ei takuulla ole loppu, ei nyt eikä ikinä. Sen verran itsetuntemusta on tullut viisikymppiselle, että en vaan pysty tekemään samanlaista makkarakeittoa tai makaronilaatikkoa vuodesta toiseen. Aina pitää sujauttaa mukaan edes yksi persoonallinen mauste. Ruokamyrkytyksiltä on vältytty. Muutaman kerran yritys on johtanut erehdykseen ja siitä suoraa päätä kompostiin.

Kesä. Mut mitäpä siitä! Kesästä puuttuvat avannot, suppilovahverot ja pimenevät yöt. Syksy on ihanaa, värikästä aikaa. Eilen pistin ensimmäistä kertaa lyhdyt palamaan parvekkeelle. Eri väriset kynttilät luovat eri sävyisiä hohteita tähän elämään, joka kuljettaa kohti seuraavaa päivää.