Elon korjuuta

Aamuisin ilmassa on jo syksyn kuulautta. Ihana, voimakas aika alkamassa.
Jos uutenavuotena tekee yhden ison päätöksen, niin elokuun koittaessa niitä tulee tehtyä monia. Useimmat niistä liittyvät kuntoiluun ja uusien asioiden kokemiseen.
Tämä syksy on erityinen erikoisesti siksi, että elokuussa 2012 toinenkin lapseni muuttaa omilleen. Ensimmäiseni muutti omaan kotiin elokuussa 2009.
Nyt minunkin on alettava itsenäistyä: oikeastaan ensimmäistä kertaa elämässäni asun ihan yksin. Olen varautunut haikeudella ja kynttilöillä. Sekä skypellä.

Top5 Syksyn värit

1. Oranssi. Vaahterat ja kanttarellit. Jonkun silmissä keltavahvero lienee ainoastaan keltainen, mutta minä aistin lempisieneni osin oranssina.
2. Valkoinen. Kauneimmat kynttilät ovat havinvalkoisia.
3. Vihreä. Sammaleet ja havut. Hirvikärpäset ovat pieni riesa sen rinnalla, että saa kulkea sienimetsän eri sävyissä.
4. Sininen. Etelän lomataivas ja vesien värit.
5. Keltainen. Veikkaan, että tämä liittyy elämänkierron vaiheeseen, vaihdevuosiin. Työhuoneessakin pitää olla jotain aurinkoista.

Lomalaisen lounas

Voi että ruoka onkin hyvää. Varsinkin oma tekemä, ulkona syötynä. Ulkotilaksi lasketaan myös parveke.
Ruokailun ihanuutta lisää se, että on lomalla. Aterian jälkeen voi ottaa tirsat, kunnon päikkärit tai raskaan jälkiruuan. Ei sellaista puuhata kesken työpäivän.
Tämän kesän oudoimpia elämyksiä on ollut A-luokan grillimakkara. Kabanossiin en koske, mutta jotain muuta lihaisaa voi lemppari-cämppärin puutteessa maistaakin. Reilusti väkevää sinappia koko pituudelta ja silmät kiinni, niin A-luokan grillilenkki menee alas pala palalta.
Perunakiintiö alkaa täyttyä. Kolme päivää varhaisperunaa ja silliä lounaksi on ihan jees, mutta sitten tulee ikävä pakastepizzaa.
Suven parhaita ideoita on ollut laittaa samaan astiaan pussillinen papuja, porkkanasiivuja ja kukkakaalia sekä broilerisuikaleita. Kokeilkaa! Pakasteet höyrytetään vähässä vedessä ja vesi valutetaan pois. Vihannekset yhdistetään kanaan, joka kannattaa ensin kypsentää ja maustaa tuliseksi. Curryn asemesta juustokuminaa. Sipulia ei pidä unohtaa. Sitruunamehusta saa hyvää vaihtelua maustamiseen. Nam!
Lomaruokailun ehdoton sääntö on, että kalorit täytyy laskea. Muuten joutuu luopumaan välipaloista, kuten jäätelöstä, herkkurahkoista ja irtsareista, mikä ei ole suotavaa hyvän lomamielen kannalta.

Top5 Parhaat ruokatuliaiset

1. Kahvi. Suomalainen on suomalainen, ei mikään teen juoja.
2. Reilun kaupan tuotteet. Kaikki muu paitsi banaani: se tummuu ja kolhiintuu, joten jokainen ostakoon banaaninsa itse.
3. Luomutuotteet. Munassa luomua ei erota, mutta porkkanassa makuero on huima.
4. Paikallinen leipä. Mitä rukiisempi, sen parempi.
5. Mikä tahansa ruokatuliainen. Päihittää koriste-esineet ja kukkakimput.

Pahinta miehissä (huom! monikko)

Nyt, kun tuore seurustelusuhde on edennyt kuukauden ikään, on syytä paneutua siihen, mikä miehissä on pahinta. Siinä mielessä kulunut kuukausi on ollut hyvin inspiroiva.
Todeksi on vahvistunut päätelmä, ettei ukko vaihtamalla parane. Ellei nykyinen satu olemaan ihan mahdoton jolppi.
Pahinta, ärsyttävintä, raivostuttavinta ja kierosti puoleensavetävintä miehissä ovat ainakin seuraavat viisi seikkaa. Lista täydentyy, kunhan elämä etenee.

Top5 Pahinta miehissä

1. Ne on aina oikeessa. Omasta mielestään ja todellisuudessa.
2. Niitten rytmiin pitää sopeutua. Kun miehen mielestä auto starttaa vasta parin tunnin päästä, niin sitten se vaan on niin. Taikka jos mies haluaa aamukahvin seitsemältä, niin koeta siinä kuorsata kahdeksaan. Ei käy. Edes lomalla.
3. Ne laihtuu tosta vaan. Kun mies päättää luopua pömppövatsastaan, niin se vaan jättää makkarat ja muut mussutukset pois. Ja sitten se laihtuu. Epistä, sanon minä.
4. Jos tai oikeestaan kun mies tahtoo syödä terveellisesti, se on jotenkin totaalista. Hyvästi herkut, peruna, riisi, pasta, irtokarkit ja kermalla maustetut lempiruuat. Tästä lähin niihin pääsee käsiksi vain työmaaruokalassa, ruotsinlaivalla ja harvinaisina rauhan hetkinä, jolloin itseksesi ajelet autolla kaupasta kotiin.
5. Niitä tarvii. Kuinka monta kertaa sitä onkin koettanut elää itsellistä naisen elämää, niin eikö taas oo edessä kolmijalkainen, jota ei voi ohittaa.

Hyvät lukijani

Nyt on luova tauko.

ps. Jokaista aiemmin ilmestynyttä Levon hetkeä, eli tekstiä voi edelleen kommentoida. Rohkeasti vain! Tai: vain rohkeasti. Valitse itse.

Alanko vihdoin pulputa?

Kun riittävästi pistää kirjaimia peräkkäin ja väliin kenties muutaman välimerkin, niin on syntynyt runo.

Älä jätä minua
vain siksi
että olen niin
ujo.

Jotenkin noin kuului ensimmäinen minulta julkaistu teksti. Olin 12-vuotias ja lähettänyt runoni  Aamulehden Nuoret nuorille -palstalle. Olin otettu, kun näin runon sanomalehtipaperille painettuna. Leikkasin runon talteen.

Parikymppisenä yritin uudestaan. Aioin osallistua runoilla Nuorison taidetapahtumaan, mutta en sitten saanut aikaiseksi. Muutaman edes jotenkin kelvon riimun rustaaminen oli työn takana.  Yksi oli minusta ihan hyvä:

Ystävyys katkesi kuin keppi.
Laskin
viisi vuosirengasta.

Tänään Eino Leinon ja runouden päivänä luen taas lempirunoilijoitani. Eeva Kilpeä, Risto Rasaa, maaliskuussa kuollutta Lassi Nummea. Hän on koskettanut monia erityisesti seuraavalla tekstillä:

Lähdössä tänään,
aina lähdössä
Aina matkalla kotiin.

Nummi kirjoitti tuon runon saman ikäisenä kuin olen nyt. Ehkä pitää elää riittävän vanhaksi, että runosuoni voisi alkaa pulputa?

Millaisista runoista sinä pidät?

Tuhannen pyykki

Ai että numerot on kivoja. Muuallakin kuin lotossa.
Eilen illalla tuli jännitettyä, milloin Levon hetkiä lukee tuhannes henkilö. Se tapahtui noin kello 21.00.
Levon hetkiä -blogi on ilmestynyt torstaista 14. kesäkuuta lähtien, kolmen viikon ajan. Tähän aamuun mennessä, hetki sitten, lukijoita oli 1 017. Taikka siis 15:ta tekstiäni oli luettu niin monta kertaa yhteensä.
Se on ihan hyvin.

Minä en tiedä, keitä te olette. Välillä joku sanoo lukeneensa jotain juttuani. Yksi työkaveri kertoi olevansa koukussa blogiini. Toisen mielestä kirjoitan ihan levottomasti. Hän kun on tottunut hillittyyn ja hallittuun työ-minääni.
Tämä kirjoittaminen on niin erilaista verrattuna siihen, kun vuosikymmenet kirjoitti tilattavaan sanomalehteen. Erityisesti paikallislehdissä lukijoita yhdisti tietty teema, kotikonnun asiat ja ihmiset.

Blogissa kirjoittaa koko maailmalle. Ja samaan aikaan yksittäiselle ihmiselle, joka voi olla kuka vain. Suomessa, Saksassa, Britanniassa, Norjassa, Ruotsissa, Yhdysvalloissa, Venäjällä, Espanjassa ja Australiassa. Noista yhdeksästä maasta tähänastiset lukijani ovat.

Nyt lähden hammaslääkäriin. Toivottavasti reikiä on edelleenkin nolla, kuten niin monta vuotta peräkkäin.

Top5 Merkittäviä numeroita

50. Täytän ensi vuonna 50, enkä vielä tiedä, järjestänkö juhlat. Mieli kyllä tekisi.

44. Täyttäessäni 44 koin, että sain elämältä kahdet ehdot ja oli aika muuttaa suuntaa. Lähdin latinomaahan.

17. Bussipysäkki Ullanlinnassa, jossa pysähtyvät linja 17:n bussit. Tutustuin siellä elämäni siihen asti merkittävimpään mieheen, josta tuli lasteni isä.

13. En suostu olemaan taikauskoinen. Tyttäreni syntyi 13. päivä, mikä on upea päivä aloittaa elämä.

5. Tutustuin lasteni isään 5. päivä ja esikoiseni syntyi 5. päivä. Tuplaonnea. Tai oikeastaan tripla, koska myös nykyiseen kumppaniini tutustuin 5. päivä. Tänäänkin muuten on 5. päivä: mitä mukavaa tunnit tuovatkaan tullessaan?

Kalori per kerros

Mistään ei tunnu löytyvän täysin luotettavaa tietoa siitä, miten paljon kaloreita rappujen nousu kuluttaa. Googlettamalla löysin keskustelun, josta päätellen yhden kerroksen nousu kuluttaa kalorin tai kenties kymmenen. Kulutukseen vaikuttavat nousun vauhdikkuus ja henkilön paino.
Askelmien ottaminen alaspäin kuluttaa vähemmän energiaa, mutta on siinäkin järkensä.
Rappuilu on mainiota kuntoilua keski-ikäiselle ihmiselle. Mä aloitin säännöllisen rappuilun toukokuussa: missä tahansa näen rappuja, ne vetävät puoleensa.
Jos olen työaamuna ennen junaa asemalla, saatan ylittää tavarajunaraiteen kulkemalla yhdet portaat ylikulkusillalle ylös ja laskeutua toiset alas. Ekalla kerralla nolotti.
Helsingin tuomiokirkon portaita on mukava nousta, mutta pois tullessa rappujen jyrkkyys hieman huimaa. Eduskuntatalon portaat on vielä tältä kesältä kokematta.

Rappuilu pistää liikkumaan kuin itsestään. Se on ilmaista kuntoilua, johon ei tarvita liikuntaseteleitä.
Työnantajan tukemat liikuntasetelit saa hyvällä omallatunnolla kuluttaa kuntosalilla, jossa ei välttämättä tule käytyä joka viikkokaan.
Rappujen bongailu on hauskaa. Lempiportaani löytyvät Hyvinkäältä, Sveitsin metsästä. Sinne on Hyvinkään Parantola -hengessä rakennettu kivisiä portaita, jotka johdattavat luontopoluille. Honkien keskellä on hyvä hengittää.

Portaiden nousu ja lasku kuluttavat kaloreita, tekevät hyvää lihaskunnolle ja kiinteyttävät. Itsessäni en ole vielä huomannut mitään noista - kyse taitaa olla pitkän tähtäimen vaikutuksista.
Rappuilu sopii keski-ikäiselle naiselle, koska se on helppo keino toteuttaa ekologisuuttaan. Vaikka hissikaupungista Hyvinkäältä olenkin kotoisin, suosin hissitöntä vaihtoehtoa aina, kun mahdollista.

Uusi vaihe rappuilussa alkaa ensi kuussa, kun muutan hissittömän talon kolmanteen kerrokseen. Lisää tehoja kulkemiseen saa, kun lataa selkärepun täyteen ostoksia. Superkuntoilu on kyseessä, kun lisäksi kantaa molemmissa käsissä pullollisen energiajuomaa.

TOP5 Kalorien kulutusta hyötyliikunnalla

1. Koiran ulkoilutus. Vaikka lomaansa ei pidä sitoa kavereiden koirien ulkoilutukseen, niin silloin tällöin hauvan taluttajaksi on hyvä suostua. Omaa koiraa harkitseva muistanee syyssateet...
2. Tiskipöydän pyyhintä. Parasta tässä on säännöllisyys.
3. Matojen tonkiminen. Löytämisen ihme ilahduttaa aina. Muut onkikoot kalat.
4. Vuoteesta nousu. Nukkuminen kuluttaa kaloreita, mutta vielä enemmän sitä kuluu sängystä noustaessa. Suositeltavat toistot: usean kerran vuorokaudessa. Välillä voi käydä vessassa tai jääkaapilla.
5. Kaverin hartioiden tai jalkojen hieronta. Muutkin paikat kropasta käyvät. Vilkastuttaa aineenvaihduntaa. Kenties mielikuvitustakin.

Se on ihan helppoa, plaa, plaa

Mitä vanhemmaksi muutun, sitä useammin kuulen sanottavan, että jokin on ihan helppoa. Ärsyttävää.
Kaikesta avarakatseisuudesta ja elinikäisen oppimisen nauttimisesta huolimatta en minäkään, keski-ikäinen vaihdevuosissa vellova nainen halua kaikkea oppia. En vaan tahdo.
Oon oppinut käyttämään Youtubea niin, että levyjä ei oo tarvinnut ostaa vuosikausiin. Uudempiin musiikkivälineisiin ja niihin korvanappeihin en koske.
Some-sanan kuulin ekan kerran vajaa vuosi sitten, ja niin vaan Twitter, LinkedIn ja moni muu sosiaalisen median väylä on tullut tutuksi. Kai siinäkin venymisessä jokin raja on?
Osaan tehdä loistavia munkkeja, pannukakkua ja pullaa: ei kai mun lisäksi tarvii pyöräyttää kakkuja ja piirakoita tosta vaan? Ei, vaikka kaikki sekin on ihan helppoa ja yksinkertaista. Täytekakkuja myydään kaupassa.
Tässäkin törmätään aikaan. En välitä tehdä kaikkea, koska haluan itse päättää ajankäytöstäni, mahdollisimman pitkälle. En osaa kalastaa tai perata kaloja. En osaa golfata. En missään nimessä ryhdy käyttämään navigaattoria, vaan nautin perinteisistä paperikartoista. Moni muukin asia pysykööt ikuisena salaisuutena.

Top5 Aikuisena opittua

1. Uiminen. Opin uimista vasta nelikymppisenä, kun päätin olla pelkäämättä syvää vettä.
2. Ruuanlaitto. Vieläkin onnistun tekemään syömäkelvotonta sapuskaa, mutta useimmiten sörsselit peittoavat ravintolaruuan kuus nolla.
3. Bloggaaminen. Ilman muutaman vuoden kokemusta Facebook-kirjoittamisesta en olisi tähän ryhtynyt. Nyt bloggaaminen on niin kivaa, että on suunta vain eteenpäin. Mitä se sitten tarkoittaakaan.
4. Itsehillintä. Itäsuomalaistemperamentilla se on jo omastakin mielestä melkoinen saavutus. Monesti jätän sanomatta, mitä ajattelen. Tai jätän muiden puheet omaan arvoonsa, enkä provosoidu.
5. Espanjan kieli ja kulttuuri. Päivääkään en kadu, vaikka muutto pariksi vuodeksi Espanjaan vei rahat, auton, asunnon ja vakituisen työpaikan. Kaikkea ei voi mitata omaisuutena.