Se on ihan helppoa, plaa, plaa

Mitä vanhemmaksi muutun, sitä useammin kuulen sanottavan, että jokin on ihan helppoa. Ärsyttävää.
Kaikesta avarakatseisuudesta ja elinikäisen oppimisen nauttimisesta huolimatta en minäkään, keski-ikäinen vaihdevuosissa vellova nainen halua kaikkea oppia. En vaan tahdo.
Oon oppinut käyttämään Youtubea niin, että levyjä ei oo tarvinnut ostaa vuosikausiin. Uudempiin musiikkivälineisiin ja niihin korvanappeihin en koske.
Some-sanan kuulin ekan kerran vajaa vuosi sitten, ja niin vaan Twitter, LinkedIn ja moni muu sosiaalisen median väylä on tullut tutuksi. Kai siinäkin venymisessä jokin raja on?
Osaan tehdä loistavia munkkeja, pannukakkua ja pullaa: ei kai mun lisäksi tarvii pyöräyttää kakkuja ja piirakoita tosta vaan? Ei, vaikka kaikki sekin on ihan helppoa ja yksinkertaista. Täytekakkuja myydään kaupassa.
Tässäkin törmätään aikaan. En välitä tehdä kaikkea, koska haluan itse päättää ajankäytöstäni, mahdollisimman pitkälle. En osaa kalastaa tai perata kaloja. En osaa golfata. En missään nimessä ryhdy käyttämään navigaattoria, vaan nautin perinteisistä paperikartoista. Moni muukin asia pysykööt ikuisena salaisuutena.

Top5 Aikuisena opittua

1. Uiminen. Opin uimista vasta nelikymppisenä, kun päätin olla pelkäämättä syvää vettä.
2. Ruuanlaitto. Vieläkin onnistun tekemään syömäkelvotonta sapuskaa, mutta useimmiten sörsselit peittoavat ravintolaruuan kuus nolla.
3. Bloggaaminen. Ilman muutaman vuoden kokemusta Facebook-kirjoittamisesta en olisi tähän ryhtynyt. Nyt bloggaaminen on niin kivaa, että on suunta vain eteenpäin. Mitä se sitten tarkoittaakaan.
4. Itsehillintä. Itäsuomalaistemperamentilla se on jo omastakin mielestä melkoinen saavutus. Monesti jätän sanomatta, mitä ajattelen. Tai jätän muiden puheet omaan arvoonsa, enkä provosoidu.
5. Espanjan kieli ja kulttuuri. Päivääkään en kadu, vaikka muutto pariksi vuodeksi Espanjaan vei rahat, auton, asunnon ja vakituisen työpaikan. Kaikkea ei voi mitata omaisuutena.