Aamuyön tunnit on luotu uneen

Vaihdevuosien myötä ihmisen unentarve kuulemma vähenee. Harmi. Minä tykkään nukkumisesta.
Jos ei uinu riittävästi, ei ehdi nähdä tarpeeksi unia.
Ehkä alitajuntakaan ei ehdi kylliksi työskennellä? Siinä tapauksessa osa valveillaolosta täytyy pyhittää hiljaisuudelle, alitajunnan rauhoittamiseksi.

Että yössä nukkuisi enää kuusi tuntia? Kannattaako sellaisen takia peittoa kuluttaa.

Sitäkö vaihdetta nyt lienee, mutta jo toisena yönä peräkkäin heräsin neljältä. Kun ei nukuta, niin ei.

Tässä viimeisimmässä tapauksessa voi syyttää kunnallisvaaleja. Vaikka satun rakastamaan politiikkaa, niin kunnallisvaalien vaalikeskusteluja tylsempiä ohjelmia ei olekaan. Ensimmäiset minuutit eilisillan vaaiidebatissa osoittivat, että voi hyvin suoda itselleen jo unenmaan.
Viimeinen pisara oli se, kun ehdokkaita jälleen pistettiin muka väittelemään keskenään. Miksi fiksut toimittajat, Jan ja Katri, alentuvat moiseen?
Mitä väittelyä se on, että aikaa on vain kaksi minuuttia, ensimmäinen väittelijä ahnehtii hidastellen ja aihetta kiertäen lähes joka sekunnit, vastaväittelijä hymyilee maireasti ja aloittaa sitten: "Hyvä, Liisa..."
Suomalaisen vaaliväittelyn ainut anti on myötähäpeä.
Jospa ensin opeteltaisiin keskustelemaan ja kuuntelemaan. Annetaan amerikkalaisten ja muiden sujuvasanaisten väitellä.

Huomaatteko: taas innostuin politiikasta! Palataanpa asiaan.
Aamun tunteina voi keski-ikäinen nainenkin piipahtaa vessassa, mutta käväisyn pitää olla nopea. Mieluummin silmät kiinni, pimeässä haparoiden. Sitten takaisin petiin ja untenmaille.

Jos yö sujuu normaalisti, heräät kellon soittoon, kelaat mitä päivää eletään ja nouset virkeänä uuteen työpäivään.

Top5 Viisi keinoa nukahtamiseen

1. Lampaiden laskeminen. 'Tätä mä en oo koskaan tajunnut. Miten niitä lasketaan? Kuvitellaanko lampaiden kulkevan jonossa silmieni ohi ja sitten lasketaan yksi, kaksi, kolme... Vai: yksi lammas, kaksi lammasta... Englanniksi sen vielä ymmärtää, jos se menee one sheep, two sheep, three sheep,... I sleep... Taitaa olla tuontitavaraa koko lampaiden laskeminen.
2. Silmät kiinni ja nukutaan. Tää on paras keino. Lapsille tätä voi tehostaa yhdellä lisäsanalla: Nyt silmät kiinni ja nukutaan.
3. Satujen miettiminen. Tätä itse käytin lapsena, siskokin käytti. Kerroin itselleni mielessäni satua. Nukahdin aina ennen kuin prinssi ehti pussata tai muuta mielenkiintoista sattui.
4. Hyvä vuode, mutta ennen kaikkea hyvä tyyny. 
5. Villasukat. Uni ei tule, jos paleltaa. Villasukkien puutteessa voi jalat sujauttaa kumppanin jalkojen väliin.

Lihaa, luita ja läskiä

Tarkoitus ei ole ryhtyä reseptien jakajaksi. Ei, nyt on välitilinpäätöksen aika. Lihan, luiden ja läskin osalta.

Punaisesta lihasta on ollut helppo luopua lähes kokonaan. Kenties vielä tulee sekin joulu, jolloin jätän kinkun väliin.
Viimeksi kuluneen vuoden aikana jauhelihaa on tullut ostettua ehkä kolme, neljä kertaa. Lapsiperheessä jauheliha on ehdoton, kun siitä pystyy taikomaan jos jonkinlaista ruokaa. Makaronilaatikkoa, hernekeiton täydennystä, pihviä, mureketta, kastiketta, tacojen täytettä.
Yksin eläessä jo pienikin jauhelihapaketti tuntuu suurelta. Turhalta ostokselta.
Sama juttu makkaroiden kanssa: miksi ostaisin HK:n sinistä?

Kanaa saatan ostaa, mutta siinä onkin sitten kolmen päivän ainekset iltaruualle.

Jos en syö kunnon ruokaa illalla, iskee karkin ja muun makean himo.

Rappukävelyharrastus iski tulta viime toukokuussa, hetken mielijohteesta. Sen jälkeen olen noussut tuhansia rappuja: useimpina työpäivinä jo 400-500 rappua.
Hengenheimolaisia ei ole ilmaantunut; missä lienevät?
Uutta intoa rappuiluun tuli tiedosta, että rappujen laskeutuminen alaspäin vahvistaa luustoa. Rappujen laskeutuminen on hyvä vaihtoehto, jos ei voi naapureiden vuoksi pomppia kotona tai jos virtsankarkailun tai polvien vuoksi ei voi juosta.

Kyllästyin odottamaan, että vyötärönympärykseni pienenisi. Jostain kumman evoluutiosyistä on niin, että ainakin nainen laihtuu viimeiseksi vyötäröltään. Sitä ennen pienenee tissit ja ehkä reisien ympärysmitta.
Kyllästyin odottamaan ja kävin ostamassa uudet farkut.
Jos ihme tapahtuu, ostan vyön.

Top5 Viisi vihreää vaihtoehtoa eli mitä sitten syödä, kun kyllästyy jäävuorisalaattiin

1. Kesäkurpitsa. Mahtava makuelämys, kun ensin itkettää kurpitsan himalajansuolalla, pyyhkii kuivaksi, paistaa oliiviöljyssä ja maustaa yrteillä.
2. Kurkku. Vaihtelunhaluisten kannattaa suosia muutakin kuin perinteistä siivutusta. Dippilautasten must-tuote.
3. Parsakaali ja muut kaalit. Hyvää, kun ei kypsennä ylikypsäksi mössöksi. Lehtikaali pitää mainita erikseen. Väheksytty ilmavaivojen vuoksi. Vaan miksi tyytyä kaalilaatikkoon, kun lehtikaalin voi raastaa herkulliseksi salaatiksi? Kaalilaatikko muuten on parempaa, kun jauhelihan korvaa soijarouheella.
4. Persilja. Siis se hörhellys, jota moni luulee pelkäksi koristeeksi.
5. Herneet ja niiden versot. Ehkä ensi elämässä haaveesta tulee totta, ja kasvatan versoni omalla ikkunalaudalla.

Mikä on sinun suosikkivihreäsi?

Laulujen lahjat

Ihminen tietää kai luonnostaan, mikä hänelle on parhaaksi. Musiikki tuottaa useimmille hyvää mieltä.
Onneksi musikaalisuutta on niin monenlaista: joku tunnistaa nuotit ja osaa kuunnella oopperaakin, toinen pitää omasta äänestään ja moni myös toisten äänistä, joku osaa soittaa. On niitä, joille auvo on olla palanen jotain kuoroa. Joku tanssii.

Jos syntyisin uudestaan, haluaisin kasvaa maassa, jossa miestenkin lantio keinuu musiikin tahtiin. Se vaan on niin kaunista.

Ylistys sille, joka keksi karaoken. Ilman sitä moni mies ja nainen olisi loppuiän laulamatta. Tai laulaisi kerran talvessa kauneimpia joululauluja, ehkä lisäksi Suvivirren ja Enkeli taivaan.

Suomessa vain ei ole löytynyt paikkaa, jossa karaokea luikauttaisi. Espanjan Aurinkorannikolla asuessa saattoi käydä viisikin kertaa viikossa karaokessa, koska se oli niin vaivatonta ja helppoa. Siellä tiesi aina tapaavansa tuttuja, sai rauhassa juoda kahvia tai kivennäisvettä ja laulaminenkin alkoi ihmisten aikoihin.
Rakkaassa kotimaassa nuo kriteerit täyttyvät vain eläkeläisten karaokessa. Ei liene soveliasta käydä yhtä mittaa sellaisessa, kun itse on vielä työläinen?

Laulaminen on ihanaa. Sitä onnentunnetta, kun mikrofoni ja äänentoisto toimivat, kun yleisö kuuntelee ja oma ääni kulkee. Kun itse on saanut valita kappaleet, joiden sanat ja sävelet sykähdyttävät.
Oman laulamisen lisäksi on nautinto kuunnella ja katsella muita esiintyjiä. Joukossa on mahtavia persoonia. Hyvään esitykseen ei tarvita lauluääntä, vain heittäytymistä musiikin vietäväksi.

Eilen illalla Fuengirolan Reflassa ja Jupiterissa lauloin:

1. Hento kuiskaus
2. Maailma on kaunis
3. Tunnetko
4. Ei kauniimpaa
5. Rakkauden haudalla

Mitä vielä pitäisi oppia?

Kaverin ysikymppinen isä sai uusittua ajokorttinsa. Hienoa! Siis ysikymppinen. Siis mies, putkiaivo. Tuollainen esimerkki, jos mikä, kannustaa elinikäiseen oppimiseen.

Mitä vielä pitäisi tai oikeastaan haluaisi oppia? Paljon.

Olisi tosi hyvä, jos vielä oppisi asumaan jonkun miehen kanssa yhdessä. Ei sen tarvitse tarkoittaa 24/7. Useimpina aamuina olisi mukavaa jakaa lehti, juoda toisen keittämät kahvit ja nauttia hetken levosta ennen töihin lähtöä.
Iltaisinkin miestä voisi välillä vilkaista. Pistäisi teeveen kiinni ja ilahtuisi näkemästään. Siinä se on: ukkoseni.

Venäjää olisi kiva osata. Olisi kiva risteillä tai junailla Pietariin ja tietää, mitä katukylteissä ja näyteikkunoissa lukee.

Kunpa oppisi lajittelemaan pyykit niin, että pesun jälkeen ne olisivat pelkästään puhtaita, eivät värjääntyneitä.

Hirvikärpäset eivät enää hirveästi hirvitä. Miksei voisi oppia istumaan samassa ruokapöydässä, jossa häärää pari, kolme ampiaista? Aina talvella kuvittelee, että kyllä mä sitten ensi kesänä pystyn siihen... Amppareiden vuoksi ei toivoakaan, että juhlisi ensi kesän viisikymppisiä ulkotiloissa. No way.

Mitä vielä? Tähän ikään mennessä sitä on oppinut jo niin paljon: arvostamaan itseään, kunnioittamaan vanhempiaan, ihailemaan sisaruksiaan, olemaan tarvittaessa hiljaa ja kuuntelemaan, avaamaan suunsa huonompiosaisten puolesta tai muuten välittääkseen ihmisistä.
Tärkeimmät opitut asiat liittyvät ihmiseen, itseen ja muihin.
Omia lapsia ei tarvitse opetella rakastamaan. Heitä rakastaa ehdoitta, sellaisina kuin he ovat.

Uutta kiharaa

Kuinka monta kertaa onkaan tullut vannottua, että nyt saa hiusten värjääminen loppua. Antaa harmaiden puskea esiin vaan.
Unelmien täyttymys olisi, kun aamulla heräisi hiukset  kauniin valkoisina. Vaan ei taida kovin montaa viiskymppistä kulkea sellaisena luomublondina? Täytyy antaa ajan kulua.

Jotain vaihtelua piti keksiä. Siispä uuteen kampaamoon, ja kampaajalle toive: haluan kiharat. Millaiset? Ei afro, ei säkkärää. No, just sellaset niistä tuli.
Ei sentään tullut mummokiharat niin kuin reilu kymmenen vuotta sitten, kun eksyin iäkkäiden ihmisten kampaajatädille. Kampaamoaikaa ei ikinä pitäisi varata sokkona pelkän puhelinluettelon tai googlen avulla.

Vakikampaajaa en halua. En ymmärrä sellaisia ammatteja, joissa käydään fyysisesti käsiksi ihmiseen ja sen lisäksi halutaan repostella vielä henkinen puoli.
Tiedättehän: kampaaja kuvittelee olevansa luottoystävä, jolle kerrotaan kaikki. Samanlaisia ammatinharjoittajia on tullut vastaan hierojissa ja jalkahoitajissa. Ei auta, vaikka koettaisi keskittyä seiskapäivään tai johonkin kunnon naistenlehteen.

Nyt pitää oppia elämään uusien kiharoiden kanssa. Jos sakset pysyisivät kunnolla kädessä, olisin saattanut tehdä jo sen, mihin rakas sisareni ryhtyi oman kampaamokäyntinsä jälkeen. Uusi, parempi malli syntyi suitsait.

Top5 Ihanneammatteja viisikymppiselle alan vaihtajalle

1. Lähihoitaja tietenkin. Työn saanti varmaa vielä vuosikymmenienkin päästä. Eläkekertymäkin jonniinmoinen, jos jaksaa painaa yötä päivää, etenkin yötä.
2. Yrittäjä. Käsityöläisyys alkaa olla arvossaan, samoin luomuilu. Eiköhän siitä jotain synny. Täytyy vaan opetella hinnoittelemaan itsensä, eli saamaan työlle katetta.
3. Kaupan kassa, ehkä. Kassaneidin työ on nykyään jo niin vaativaa, että siinä ei pelkillä merkonomin papereilla pärjää. Sopii parhaiten välivaiheen ammatiksi ennen lopullista loppuiän uranvalintaa.
4. Kotirouva. Tää ei ole vain ihanne- vaan myös toiveammatti. Olis aikaa ja rahaa harrastaa, nauttia luonnosta ja vapaaehtoistyöstä, ehkä opiskellakin jotain.
5. Johtaja. Me naiset olemme jo paljon koulutetumpia kuin miehet. Suomessa ei ole enää naisilta kiellettyjä ammatteja, kun tällä vuosituhannella sanomalehtien päätoimittajiksikin alettiin valita naisia. Hakeudutaan johtajiksi ja pyydetään palkkaa enemmän kuin unissammekaan kehdataan.