Nuorempana hoitajan ammatti ei käynyt mielessäkään. Kun kerran oli keksinyt haaveilla toimittajan urasta, ei muuta johtotähteä ollut. Askel askeleelta tuo unelma toteutui, ja sain elää ihanan neljännesvuosisadan journalistina.
Elämän arvot kehittyivät siihen suuntaan, että muutama vuosi sitten lehtimaailma sai jäädä. Edelleen halusin tehdä työtä pienen ihmisen hyväksi, mutta en enää liiketalouden ehdoilla.
Seurasi mielenkiintoinen aika ammattiyhdistysliikkeessä. Sinne olisin jäänytkin, jos määräaikaisuuksien tilalle olisi löytynyt vakituinen työpaikka.
Kohtalo kuljettaa, aina oikeaan suuntaan. Kuluneena vietin puolisen vuotta armeijan palveluksessa: sain uusia ystäviä, paljon elämyksiä ja uutta näkökulmaa isänmaan puolustamiseen.
Lopulta tärppäsi iso kala, joka johti lähihoitajaopintoihin pariksi tulevaksi vuodeksi. Kyllä, tämä on minun juttuni. Ensimmäinen työharjoittelujakso on takana ja vahvisti ajatuksia siitä, mihin erikoistun. Vanhustyö on tärkeää, mutta vielä tärkeämpää on huolenpito, kaikista ihmisistä.
5 välittämisen väylää
- Katse. Kun kuljet kadulla, nosta katseesi muihin kulkijoihin, vieraisiinkin.
- Sana. Kiitos, hei, anteeksi. Aloita vaikka noista kolmesta.
- Hymy. Valaisee useimmissa tilanteissa.
- Kosketus. Käsi olkapäällä, rutistus tai vaikka vain se, että istut lähelle.
- Kuuntelu. Hiljaisuus puhuu tai ehkä joku muu, ihminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos jo etukäteen, kun kommentillasi osallistut keskusteluun Levon hetkissä.