perjantai 10. elokuuta 2012

Kohti ihmisiä

Taivas, sitä on tullut niiiiin keski-ikäiseksi. Nuorempana sitä vältteli naapureita ja korkeintaan sanoi hei, jos sattui törmäämään johonkuhun naapuriin. Ohitus oli nopea.
Muutos on tapahtunut pikkuhiljaa.
Kenties sosiaalisuutta edistivät vuodet Espanjassa, jossa muuttolintujen paluu koti-Suomesta Aurinkorannikolle loka-marraskuussa ja paluumuutto kesämökeilleen maalis-huhtikuussa opetti halaamaan vieraammankin maakunnan edustajaa.
Eroamisten haikeus ja jälleennäkemisten ilo herättivät vahvoja tunteita. Tuntemusten voimakkuutta lisäsi se, että monet noista tuttavuuksista olivat iäkkäitä ihmisiä.
Emme silti itkeneet. Äitini ikäinen Tuula otti jäähyväistavakseen todeta, että "Nähdään seuraavan kerran". Voitko sen kauniimmin suomeksi ilmaista. Hasta luego.

Nyt, uuteen kotiin ja uuteen kotikaupunkiin muuttaessa on ollut ilo tutustua kerrostaloni kanssaeläjiin. Olemme kätelleet toisiamme, esittäytyneet ja puhuneet muustakin kuin säästä.
Tämän sosiaalisemmaksi naapuriksi ei voine muuttua: olen tosissaan harkinnut, että pyytäisin viereisen oven Eijaa tai keskikerroksen Aaltosia tai alakerran Leenaa kahville kotiini. Tai että saattaisin lähteä  jonkun naapurini kanssa sauvakävelylle tai laulamaan karaokea.
Tällainenkö minä oikeasti olen?
Onko kyse siitä, että elämänsä puolivälissäkin ihminen kaipaa vakiväkeä ympärilleen? Muita kaksijalkaisia, joiden kanssa vaihtaa ajatuksia? Jos ei muusta, niin vaikka jostain kolmannesta, jonka me molemmat tunnemme?
Kun jälkipolvi muuttaa pois ja kun itseä vanhempi lähisuvun polvi auttamatta harvenee, kelpaavat läheisiksi naapuritkin.

Top5 Muuton elämykset

  1. Vanhat kirjeet, joita en koskaan postittanut. Joskus vielä avaan ne ja luen, miten olen purkanut sydäntäni.
  2. Vanhat päiväkirjat. Vieläkin itsetunto kohenee, kun luen, millaista palautetta olen urani alkutaipaleella saanut.
  3. Tuhat rappua per päivä. Muutin hissittömän talon ylimpään kerrokseen: kolme päivää ylös alas tavaraa käsissä teki hyvää pohkeille ja takamukselle.
  4. Avuliaat lähimmäiset. Miten pyyteetöntä talkooapua taas sainkaan, ruokapalkalla. Kiitos.
  5. Uudet ympyrät. Hyvinkäältä Riihimäelle on vain 14 kilometriä, mutta kuljen suu avoinna, silmät ympyrkäisinä kuin ulkomailla. Mää asun ny Kanta-Hämeessä, Suomen sydämessä.

2 kommenttia:

  1. No sää oot kyl ain ollu mua sosiaalisempi, mää oon jonkinasteinen erakkoluonne.

    VastaaPoista
  2. Mun sosiaalisuus on sellaista itäsuomalaista höpöttämistä. Juhlissa pyrin aina siihen, että ehdin vaihtaa pari sanaa jokaisen vieraan kanssa, iästä tms. huolimatta. Ihan kiva tietty olla tällainen.
    Mutta mä arvostan sellaisia ihmisiä, jotka ei oo koko ajan äänessä ja jotka osaa pitää pitkistä ihmissuhteista hyvää huolta.
    Enkä mä tiedä, onko paha juttu olla erakkoluonne. Miten ihanaa onkaan, kun voi välillä sulkea oven takanaan, eikä oo ees pakko vastata puhelimeen.
    Kaiken kaikkiaan, hienoo, että meitä on niin erilaisia ihmisiä, erilaisiin lähtöihin.
    Mukavaa sunnuntaita jokaiselle teille, lukijani.

    VastaaPoista

Kiitos jo etukäteen, kun kommentillasi osallistut keskusteluun Levon hetkissä.