Luin läpi viimeisimmän kirjoitukseni ja hämmästyin, että tavallaan en ole vielä rikkonut yhtään uudenvuodenlupausta. Puolen vuoden karkkilakon ehtii vielä pitää, vaikka ei se 1. tammikuuta alkanutkaan.
Paras porraspäivä tähän mennessä oli kuukausi sitten, kun seilattiin työkavereiden kanssa Suomenlahdella. Hytti oli kasissa, ja kaikki muu ilo alemmissa kerroksissa. Ei ollut mitään syytä käyttää hissiä.
Viisikymppisten bilepaikka on varattuna, kiitos siskon toimeliaisuuden. Ihana vanha rakennus, jossa on hyvä pitää mainiot iltamat. Jos kunto kestää, niin parinakin iltana peräkkäin.
Vaelluskengät minulta taitaa vielä puuttua. Millaiset olisi hyvät?
Top5 Parasta helmikuussa
- Tapasin elämäni miehen. Aikaa on vierähtänyt yli 20 vuotta ja mieskin vaihtunut muutamaan kertaan sen jälkeen, mutta mitä sitten.
- Valon määrä alkaa voittaa pimeyden. Jähmeys vähenee suomalaisten väliltä ja alamme jo katsella ympärillemme.
- Kevättä ilmassa. Pian voi kaivaa fillarin varastosta.
- Ruokavalio muuttuu kuin itsestään keveämmäksi. Ei se vielä vyötärössä näy, mutta mitä sitten?
- Hanget. Toki. Kimmeltävät hanget ja sinitaivas. Ken hiihtää, hän hiihtäköön ja riemuitkoon siitä. Me muut nautimme ilman suksiuraa.
Löysin blogisi eilen ja olen nyt lukenut kaikki. Ihana! Olen samanikäinen ja miettinyt samantapaisia juttuja, niin oli kiva lukea.
VastaaPoistaNe vaelluskengät! Ostin uudet Lowat pari kuukautta sitten, samanlaiset kun ne 10 vuotta sitten ostetut (ja loppuun käytetyt). Yritin ostaa toisentyyppiset mutta ne osoittautuivat liian korkeiksi pohkeissa. Niin palautin ja otin ne Lowat, jotka olivat taas kerran heti sopivat ja heti mukavat. Suosittelen, ja suosittelen vaeltamistakin.
MN
Hei, kiitos kommentistasi! Toi pohje-juttu on yksi, mitä ei varmaan tuu moni aatelleeksi. Aattelee vaan, että jos ne kengät muuten istuu hyvin.
VastaaPoistaKyllä mä vielä vaellukselle lähdenkin. Tosi kivaa, kun ei oo enää menkatkaan riesana;) (Toi on sellainen aihepiiri, josta ei vielä uskalla laajemmin kirjoittaa, koska ne perhanat voi palata vielä elämään. Eikös se niin oo, että vasta kun edellisistä menkoista on vuosi, voi oikeesti huokaista helpotuksesta?)
Mukavaa viikonloppua sulle, MN, ja edelleen - toivon mukaan - lukemisen iloa näiden Levon hetkienkin äärellä.
Tarja