lauantai 23. helmikuuta 2013

Ihanat työkaverit

Joitakin työkavereita ei koskaan unohda. Ei niitä työpaikkakiusaajia, mutta ei varsinkaan niitä ihania.

Yksi sellainen ihme saapuu arkiaamuisin samaan osoitteeseen kanssani enää muutaman viikon ajan. Sitten hänen on aika siirtyä elämänurallaan eteenpäin, mikä on hienoa ja luontevaa, kun ihminen on alle kolmikymppinen. Ja kun nykyinen homma on äitiysloman tai vastaavan sijaisuus.

Vaan sitä iloa, naurua ja elämänmyönteisyyttä. Tarttuvaa sellaista. Kiitos!

Elämäni ensimmäinen työkaverini oli isäni. Äiti kävi autokoulua, joten koulun jälkeen piti autella kyläkaupassa. Myöhemmin äidistäkin tuli työkaveri, kun kyläkaupassa tarvittiin kesäapulaista. Kumpikin oli erilainen kuin kotona. Opin arvostamaan heidän osaamistaan.

Lehtimaailmassa työkavereissa oli parasta se, että he rakastivat juoruilua. Enää ei tarvinnut lapsuuden tapaan kuunnella oven takana, kun aikuiset supisivat. Nyt siihen sai osallistua kahvikupin äärellä, toisten journalistien ja muun lehtiväen kanssa.

Pienen paikallislehden päätoimittajaksi siirryttyäni kaipasin eniten työkaverilaumaa: nyt meitä oli vain neljä. Asiakaspalvelija, ilmoitusmyyjä, toimittaja ja minä.
Ikävä haihtui pian, koska meistä tuli unelmatiimi, loistoporukka, ihan huippu. Meillä oli tosi hauskaa yhdessä, minkä lisäksi vielä työtkin tuli tehtyä. No okei, myönnetään, että työt tuli tehtyä enemmän kuin hyvin. Konserni kiitti lähettämällä meidät lomalle Leville.
Ja antamalla meidän toteuttaa Viva la Vida Loca -bileet koko konsernin väelle. Niistä entisessä Nikkilän sairaalan mielisairaalassa järjestämistämme juhlista kerron joskus toiste.

Jotkut viettävät koko elämänsä samassa työpaikassa. Kaikkia ei ole luotu sellaisiksi, ei minuakaan. En kai kestä pelkkää rutiinia, vaan kaipaan mahdollisuuksia luoda uutta. Enkä pelkää asettua uuteen paikkaan, minä, karjalaisen evakon jälkeläinen.

Kulkemisella on rajansa. Espanjan vuosien jälkeen työt ovat olleet pelkkiä määräaikaisuuksia.
Nyt, viisissäkymmenissä, seuraavan määräaikaisuuden päättyessä täytyy tottua ajatukseen, että ehkä en enää koskaan saa työpaikkaa.


Top5 Työttömyyden parhaat puolet

  1. Aamun tunnit saa arkenakin itselleen. Miksi tuhlata paras aika nukkumiseen?
  2. Uusia näkökulmia avautuu. Pullo kadulla ei ole vain pullo, vaan se on 20 senttiä. Ai, onks se vähemmän?
  3. Vertaistukea saatavilla runsaasti. Toisaalta nyt jo tietää, että työttömien lauma on aika sekalainen seurakunta. Vertaistukensa täytyy löytää siitä seasta.
  4. Laihtuminen? Katotaan. Mitään en lupaa.
  5. Vihdoinkin ehtii lukemaan kaikki ne maailman ja Suomen kirjallisuuden helmet, joille yleensä on aikaa vain jouluna. Siinä aaton ja tapaninpäivän välissä.








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos jo etukäteen, kun kommentillasi osallistut keskusteluun Levon hetkissä.