Tuhannen pyykki

Ai että numerot on kivoja. Muuallakin kuin lotossa.
Eilen illalla tuli jännitettyä, milloin Levon hetkiä lukee tuhannes henkilö. Se tapahtui noin kello 21.00.
Levon hetkiä -blogi on ilmestynyt torstaista 14. kesäkuuta lähtien, kolmen viikon ajan. Tähän aamuun mennessä, hetki sitten, lukijoita oli 1 017. Taikka siis 15:ta tekstiäni oli luettu niin monta kertaa yhteensä.
Se on ihan hyvin.

Minä en tiedä, keitä te olette. Välillä joku sanoo lukeneensa jotain juttuani. Yksi työkaveri kertoi olevansa koukussa blogiini. Toisen mielestä kirjoitan ihan levottomasti. Hän kun on tottunut hillittyyn ja hallittuun työ-minääni.
Tämä kirjoittaminen on niin erilaista verrattuna siihen, kun vuosikymmenet kirjoitti tilattavaan sanomalehteen. Erityisesti paikallislehdissä lukijoita yhdisti tietty teema, kotikonnun asiat ja ihmiset.

Blogissa kirjoittaa koko maailmalle. Ja samaan aikaan yksittäiselle ihmiselle, joka voi olla kuka vain. Suomessa, Saksassa, Britanniassa, Norjassa, Ruotsissa, Yhdysvalloissa, Venäjällä, Espanjassa ja Australiassa. Noista yhdeksästä maasta tähänastiset lukijani ovat.

Nyt lähden hammaslääkäriin. Toivottavasti reikiä on edelleenkin nolla, kuten niin monta vuotta peräkkäin.

Top5 Merkittäviä numeroita

50. Täytän ensi vuonna 50, enkä vielä tiedä, järjestänkö juhlat. Mieli kyllä tekisi.

44. Täyttäessäni 44 koin, että sain elämältä kahdet ehdot ja oli aika muuttaa suuntaa. Lähdin latinomaahan.

17. Bussipysäkki Ullanlinnassa, jossa pysähtyvät linja 17:n bussit. Tutustuin siellä elämäni siihen asti merkittävimpään mieheen, josta tuli lasteni isä.

13. En suostu olemaan taikauskoinen. Tyttäreni syntyi 13. päivä, mikä on upea päivä aloittaa elämä.

5. Tutustuin lasteni isään 5. päivä ja esikoiseni syntyi 5. päivä. Tuplaonnea. Tai oikeastaan tripla, koska myös nykyiseen kumppaniini tutustuin 5. päivä. Tänäänkin muuten on 5. päivä: mitä mukavaa tunnit tuovatkaan tullessaan?