Elämäni makkarat

Esipuhe:
Ensin tulee halu kirjoittaa. Sitten mietit, mistä kirjoittaisit. Luet vanhoja tekstejäsi ja ihmettelet, kuinka tuommoistakin on tullut mieleen. Pompottelet aiheita ja hylkäät kaikki tylsät, kuten laihduttaminen, liikunta, kuntoilu, miehet, parisuhde.
Sitten se vaan iskee jostain tajuntaan: Elämäni makkarat.
Ei vielä aavistustakaan, millainen tekstistä tulee. Luultavasti se etenee kronologisesti eli aikajärjestyksessä.

Lauantaimakkara. Ensimmäinen retkieväs, ruisleivän päällä. Tai ranskanleivän.

Teemakkara. Lapsuuteni lempileikkeleitä. Sisarukset pitivät enemmän sipuliteemakkarasta, mutta sitä en kai maistanut. Sipulin rakastuin vasta ensimmäisen raskauden aikana.

HK:n sininen. Voissa paistetut makkarakupit olivat niin hyviä. Ne olisi syönyt kaikki, ja äidiltä olisi jäänyt makkarakastike tekemättä.

Kotimainen meetvursti. Ennen vanhaan, meidänkin kyläkaupassa, makkara siivutettiin käsin veivaamalla. Olin koulun jälkeen tuuraamassa äitiä, joka kävi autokoulua. Tyhmyyksissäni unohdin ottaa veitsellä kuoren pois meetvurstista ennen kuin aloin siivuttaa. Asiakas ei tietenkään huolinut pakettiaan, joten jouduin siivuttamaan uudestaan.

Berliininmakkara. Kuka vielä muistaa sen käsivarren paksuisen makkaran, joka ei ollut symmetrinen muodoltaan ja jonka kuori oli ikävää, ohutta nyhdettävää? En koskaan ymmärtänyt, miksi joku osti berliininmakkaraa. Inhosin kuoren nyhtämistä.

Kämppäri eli Camping-lenkki. Ainut oikea grillimakkara vielä muutama vuosi sitten, kun nautin kesän grillimakkarahetkistä. Nyt tilalle ovat tulleet halloumijuusto, kesäkurpitsa, maissi ja moni muu makkaraa terveellisempi eväs. Kämppäriä menee vielä muutama pala joka suvi, mutta kabanossia en sylkemättä syö.

Metrilenkki. Kämppärin edeltäjä. Kiemurteleva lenkki, josta leikattiin asiakkaan haluama pätkä.

Siskonmakkara. Parhaita keittoaineksia, käsintehdyn makuista.

HK:n nakit. Oi niitä aikoja, kun kylmiä nakkeja tuli nautittua puolikin pakettia kerrallaan. Nakkeja ja ruisleipää, nam.

Nykyään makkara osuu käteen tosi harvoin. Ei vaan tee mieli. Makkaran synonyymi on suola, ja sitä pitää välttää.
Kalkkunaleike tai kinkkuleike tai broilerinleike - eihän ne ees oo mitään makkaroita. Mauttomiakin ovat. Seitinohuita siivuja pitää pistää monta päällekkäin, että ne joltain tuntuvat.

Jälkisanat:
Tänään nälkäisenä ruokakaupassa. Ostin espanjalaista, paprikalla maustettua meetvurstia. Tarkoituksena on viedä sitä myös tuliaisiksi kotimaahan. Sitä ja vahvaa juustoa.

Top5 Lapsuuden herkkuja

1. Leipäressu. Kuivunutta tummaa ja vaaleaa leipää lämmitetty maidossa, johon tulee voinokare.
2. Munakeitto. Kananmunia sekoitetaan maidon sekaan ja hämmennetään niin kauan, että munat hyytyvät kokkareiksi.
3. Köyhät ritarit. Ranskanleivän viipaleet uitetaan munamaidossa ja paistetaan rapeiksi voissa. Päälle sokeria tai mansikkahilloa.
4. Mummon tekemät, isot ja aidot karjalanpiirakat. Piirakoilla oli pituutta ainakin 15 senttiä ja ne olivat ohuen ohuita, riisipuuroa vain nimeksi.
5. Mustaksi grillattu jauhomakkara, metrilenkki. Joka päivä uintiretken kohokohta. Lisukkeena vahvaa sinappia.

Top5 Lapsuuden inhokkiruuat

1. Kaikki kouluruuat ekalla luokalla. Opettaja pakotti syömään senkin jälkeen, kun olin oksentanut hernekeiton luokan lavuaariin. Veliparka joutui viereeni istumaan ja syömään kaiken, mitä minä en voinut.
2. Kesäkeitto. Mulla oli varmaan jo silloin laktoosi-intoleranssi.
3. Lämmin sipuli kastikkeissa, keitoissa ja missä lie. Jo pelkkä ulkonäkö kuvotti.
4. Maksalaatikko. Huh. Sittemmin se oli monta vuotta tyttäreni lempiruokaa, ja jouduin totuttelemaan hajuun.
5. Klimppisoppa. Ei mitään ihmisten ruokaa, mutta satakuntalaisten kyllä. Vieläkö sitä keitetään?