Ehtii olla omien lastensa kanssa, ehtii viettää joulua seurustelukumppanin kanssa, ehtii tavata isää ja tämän puolisoa, ehtii syödä herkkuja äidin luona ja ehkä mennä hänen kanssaan joulukirkkoonkin, ehtii...
Missä on joulurauha?
Yksin en haluaisi yhtään joulua viettää. Pelkkä ajatuskin on surullinen. Mieluummin menisin sitten johonkin kuppilaan, vaikka muuten en niitä harrastakaan.
Mutta joulurauha: jotain yksinolon ja toisen luota toisen luo sukkuloimisen väliltä? Miten sen voisi saavuttaa?
Pitäisikö järjestää esijoulu: kutsua koolle kaikki, joiden kanssa haluaisi jouluaan viettää? Ei annettaisi lahjoja, koska siitäkin tulee vaan stressiä. Syötäisiin pipareita ja jotain suolaista, kuten jouluun kuuluu. Juotaisiin glögiä ja jouluolutta.
Esijoulun ohjelmaan voisi kuulua joulukorttien jakaminen, koska vuodesta toiseen unohdan niiden postittamisen. Taikka viime vuosina en ole enää edes kirjoittanut niitä...
Esijoulussa toivottaisimme kaikki toisillemme hyvää ja rauhallista joulua. Sitten menisimme kukin omaan kotiimme. (Toivottavasti mun lapset haluaa vielä jouluna tulla samaan osoitteeseen kuin mä, vaikka emme enää asukaan saman katon alla... Apua, tuleekohan heillekin joulustressi, kun heitä odotetaan niin moneen paikkaan: äidin, isän, tyttöystävän, kavereiden luo...)
Jouluna saisi olla ihan vaan rauhassa. Lihota ja löhötä. Vasta tapanina kilahtaisi kännykkä. Siinä vaiheessa sitä voisi olla jo valmis ihmisten ilmoille, pulkkamäkeen, tapaninajelulle, rääppiäisiin.
Top5 Parasta lumessa
- Valaisee maiseman. Tulkoot marraskuussa ja pysykööt helmi-maaliskuulle.
- Narskunta. Tiedättehän, kengän alla.
- Pääsee hiihtämään ja pulkkamäkeen. Jostain pitäisi saada sen verran lapsiseuraa, että kehtaa lähteä liukurilla liikenteeseen. Sukset ostan, jos vielä löytyy voideltavia.
- Hankikanto ja kimmeltävät keväthanget. Ei kauniimpaa.
- Lumiukot. Sulavat pois ajallaan, tarpeettomina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos jo etukäteen, kun kommentillasi osallistut keskusteluun Levon hetkissä.