perjantai 26. lokakuuta 2012

Ensisuudelmat

Ensisuudelma. Se ihan eka. Sitä mietti, millaista se olisi. Uneksi jostain ihmeellisestä tunteesta, joka siihen liittyisi.
Sitten se oli ohi. 35 vuotta sitten, Kaakkois-Suomen pikkukylässä, kotiseutumuseon takana. Ne oli mun ekat treffit ikinä. Poika oli ottanut rohkaisua, ja niin kai olin minäkin. Kavereita lähietäisyydellä, osa istui museon etupihan rappusilla. Sitten se mun deitti vaan seisoi mun nenän edessä ja antoi pusun.

Seuraava mieleen painunut ensisuudelma osui kohdalle kolmisen vuotta myöhemmin. Täytin sinä yönä 17 vuotta. Lukion komein poika juoksi bussipysäkillä kiinni, kun kevätlukukausi päättyi. Treffit tehtiin vasta viikon päähän.
Hienoimmat treffit ikinä: illasta aamuun fillaroimme pitkin maaseutua. Juteltiin niitä näitä, ei edes kädellä hipaistu. Poika saattoi mut fillarilla kotikylään Uudellamaalla. Viimeisellä bussipysäkillä ennen kotia pysähdyimme sanomaan hei. Sitä suudelmaa! Ujo ja silti niin täynnä tunnetta.

Kaikkia ensisuudelmia ei mitenkään voi muistaa. Joko ne on yhdentekeviä, niihin ei liity mitään erityistä paikkaa tai asiaa tai sitten vaan - en tiedä. 
Esimerkiksi en mitenkään voi muistaa ensisuudelmaa ensimmäisen aviomieheni kanssa, vaikka paljon muita asioita niistä ensimmäisistä viikoista ja kuukausista, vuosista, muistan kyllä. Suudelmaa muistettavampi oli hänen ensinaurunsa.

Totta kai muistan sen ensisuudelman, jonka vaihdoimme, kun vihkiminen oli ohi, ja olimme vihdoin mies ja vaimo.
Yhtä ihanalta ensisuudelma tuntui toisen avioliiton solmimisen yhteydessä. 

Hääsuudelma on niin täynnä vahvoja tunteita. Kaikki se jännitys, onni ja riemu. Sitten molemmat sanoo "tahdon", ja alkaa helpottaa, ollaan loppusuoralla. Kerrankin ei tarvitse julkisesti peitellä tunteitaan. Kerrankin saa julkisesti pussata, ja kaikki vielä katsoo, itkee ja hymyilee. 

Sokkotreffeillä ei välttämättä huulet kosketa toisiaan, eikä tarviikaan. Vaan jos ekalla kerralla ei tee edes mieli, niin ehkä kakkostreffeille ei menekään. Miksi vaivautua?

Top5 Lempimuseoni
  1. Tove Janssonin Muumilaakso Tampereella. Aito parimetrinen muumitalokin on hieno, mutta vielä hienompia ovat kirjojen kohtauksiin tehdyt kuvaelmavitriinit. Toven ja Tuulikin tekemät. Taikatalvi ja moni muu hieno kirja herää eloon.
  2. Designmuseo Helsingissä. Mielenkiintoisia vaihtuvia näyttelyjä, hieno pysyvä näyttely eri vuosikymmenten arjen ja vähän juhlankin hienoutta.
  3. Gulbenkian Lissabonissa. Aarreaitta, jonne pitää palata yhä uudestaan.
  4. Kaikki käsitöihin ja kansanperinteeseen liittyvät museot.
  5. Rautatiemuseo Hyvinkäällä. Se tuoksu, ne lapsuuden kesälomamatkat Savoon. Ne nuoruuden interrail-retket. Se matka, joka vielä on tekemättä.




3 kommenttia:

  1. Mä oon saanut parikin viestiä, että näitä tekstejä ei pääse kommentoimaan, kun toi robotti kyselee niin vaikeita sanoja tms. Mä poistin sen nyt, joten koettakaapa uudestaan! t. Tarja

    VastaaPoista
  2. Taisin istua siellä museon rappusilla omenaviinin lämmittäessä sisuksia :)

    VastaaPoista
  3. Mä oon varma, että sä olit siellä;) Olipa meillä ihana nuoruus.

    VastaaPoista

Kiitos jo etukäteen, kun kommentillasi osallistut keskusteluun Levon hetkissä.