Toka kerta

Jos eka kerta sokkotreffeillä on jännittävä, niin toka kerta treffeillä saman tyypin kanssa on suorastaan henkeäsalpaava.
Mitä jos mä en enää tunnista sitä?
Mulle ainakin on käynyt niin. Olin Hyvinkään rautatieasemalla vastassa kaveria, jonka näin vasta toisen kerran elämässäni. Juna oli niin pitkä, etten millään nähnyt kerralla kaikkia tulijoita. Moikkasin väärää miestä... Hän ei vastannut tervehdykseen, joten käänsin äkkiä suuntaa. Siellähän se oikea tyyppi oli jo selkäni takana.
En selitellyt mitään.

Jo ekoille sokkotreffeille on vaikea pukeutua, kun ei tiedä toisesta oikeestaan mitään. Sää sanelee paljon, mutta ei sekään kaikkeen auta. Kuinka avarakaulainen pusero voi olla? Entä jos olen liian hiirulainen? Miten nuorekkaasti voi pukeutua?
Toisella kerralla ei ole sen helpompaa. Voinko mä pistää samat farkut kuin viimeksi? Pitäiskö mulla nyt  olla avarakaulaisempi pusero? Voiks mä lähtee näissä rintsikoissa?

Entä sitten keskustelu: mistä me nyt puhuttais, kun ekalla kerralla tuli tyhjennettyä pajatso? Harvoin suhde on siinä vaiheessa niin pitkällä, että hiljaisuus ei olisi vaivaannuttava.
Jos mä puhun sen mielestä liikaa? Tai liian vähän? Pitäiskö mun olla hauskempi?
Hyvä idea on hiljentää vauhtia, haukata  happea ja puhua ihan vaan säästä.
Kolmannet treffit tulee, jos tulee.