lauantai 16. kesäkuuta 2012

Vapiskaa vähän, juorulehdet

Aiotko sä paljastaa siellä koko elämäsi?, kysyi nuorempi työkaveri. Hän oli lukenut ensimmäisen  blogini, jossa hyvin intiimisti käsittelen suhdettani karamelleihin.
Joo, aion. Sä voit peruuttaa sun seiskapäivän tilauksen, heitin takaisin.
Jos oikein pitkälle ajatusta - ja tätä kirjoittamista - vie, niin täällä voisi kertoa kaikki kuulumisensa. Töissä ei kertois kellekään mitään: lukekoot blogista, mitä mulle kuuluu. Töissä vois sit keskittyä olennaiseen, tekemään töitä.
Tarkoitus ei nyt kuitenkaan ole alkaa pitää julkista päiväkirjaa.
Missään nimessä en levittele täällä tuttujen, ystävien, en edes sukulaisten toilailuja. Tosin mieleen juolahti, että mähän tunnen about pari sataa toimittajaa...
Levon hetkien lukijamäärä kipuaisi varmaan pilviin, jos raottaisin journalistien inhimillistä puolta.

TOP5 Ärsyttävintä piirrettä toimittajissa (sisäpiirin tietoa)

  1. Vapaa-ajalla journalistit tykkää puhua lähinnä itsestään. Se on tietty luonnollista, kun juttuja ei saa kirjoittaa minä-muodossa.
  2. Televisiotoimittajat tunkee aina eturiviin. Ne esittää kaikki kysymykset. Tiedotustilaisuudet päättyvät pikaisesti, koska televisiotoimittajilla on kiire saada kuvamateriaalia siitä, kuinka he itse haastattelevat toista tärkeää henkilöä.
  3. -
  4. -
  5. -
Toi lista jäi lyhyeksi, koska on vaikeaa keksiä oikein mitään, mikä toimittajissa ottaisi pannuun. Toimittajat on mukavia ihmisiä. Paino viimeisellä sanalla.


2 kommenttia:

  1. Toimittajissa on mukavia ja sitten niitä jotka eivät ole mukavia. Ihan niin kuin ihmisissäkin. Ja kuten totesit, toimittajat ovat ihmisiä. Joskus myös eläimiä. Nyt olen kommentoinut, joko saan paukun? T: Hevi

    VastaaPoista
  2. Saat hevipaukun! Kiva tavata, "ikätoveri".

    VastaaPoista

Kiitos jo etukäteen, kun kommentillasi osallistut keskusteluun Levon hetkissä.